Eräänä talvisena päivänä oli huutokauppa aivan kaupungin keskustassa ja sinne minäkin änkesin itseni ajatuksella, että katsotaan nyt mitä siellä on.
Olihan siellä tavaraa jos minkälaista. Katselin ympärilleni ja katseeni kohdistui ränsistyneeseen pöytäkalustoon.
Huutokauppa oli lopuillaan ja viimeisenä tarjosivat tätä kalustoa peruskuntoisena lähtöhintaan 3500 markkaa. (tämä oli ennen nykyistä euroaikaa)
Kukaan ei huutanut mitään, en edes minä.
Huutokaupan päätyttyä kysäisin meklarilta että paljollakohan tuon kaluston saisi ja tarjosin siitä 3000 markkaa.
Yllätykseni oli suuri kun meklari löi nuijalla pöytään ja huusi ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta.
Myyty tälle "herralle ."
Hö, kiitos ja tuolitkin aivan puhki kuluneet ym..............
Hmmm.......tamminen antiikkikalusto......ajattelin mielessäni.
No. Siitä alkoikin sitten ajatus jo heti päässäni juoksemaan, että kuinka sen kunnostaisi.
Menin paikalliseen verhousliikkeeseen kankaanpala kädessäni ja sanoin että tällaista kangasta pitäisi saada tuoleihin.
Verhoilija katsoi kangaspalaa ja totesi: Ei tätä saa enää mistään. Tämä plyyshi on aitoa ranskalaista villa plyyshiä ja valmistus on lopetettu Ranskassa jo 50 vuotta sitten.
Keinotekoinenkin kuvio plyyshikangas olisi maksanut tilattuna 170mk metri
Mitäs minä sitten teen , kysyin.
Verhoilija esitti minulle, että tässä olis 99 Saabin verhoilukangasta 30 markkaa metri.
No ostin sen kangaspakan ja ei muuta kuin verhoilemaan sitten.
Menihän siinä verhoilussa tuoli/ilta. (ensimmäinen verhoiluni ja viimeinen?)
Vanhasta villa-plyyshikankaasta jätin jokaiseen tuoliin näytepalat verhoilun alle tuleville sukupolville ihmeteltäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti