Talon peruskivi kuistilla varaston oven yläpuolella...

Talon peruskivi on tässä.
Kyseessä on todellakin kivi, joka on löydetty mökin pellolta aikoinaan.
Kiveen olen kaivertanut rakentamisvuoden ja hiukan koristeita. Peruskivi on maalattu mustalla mattamaalilla.

Taloon on tehty vuonna 2004 "ehostusremontti", jolloin katon kaikki pellit uusittiin.
Samalla taloon on asennettu uusi keskuspölynimuri, sekä kotimainen Vallox Digid SE>
automaattinen ilmastointilaite.
-Ulkovalaisimet uusittiin liiketunnistimilla oleviksi.
-Keittiö uusittiin kokonaan: koneet, tasot, altaat, kaapistot, vesihanat ym, ym.
-Koko talon sisäpuoli sai myöskin uuden ilmeen uusilla sisäkattopaneeleilla ja -levyillä, kaapeilla, lisävalaisimilla, seinämaaleilla sähkökytkimillä ja säätimillä ym.

Siis kaikki sisäkatot uusittiin joka huoneeseen, jotta talon sisäistä olemusta saatiin valoisamman oloiseksi.

Talo ei olisi kaivannut mitään suurempaa uudistusta, kuin ilmastoinnin ja keittiöön uuden jääkaappi/pakastimenyhdistelmän.
Koko remontointi alkoi siitä kun keittiön pakastin rikkoutui.

Astumme nyt sisään tästä ovesta tavallisen suomalaisen omakotiasujan kotiin.
Onhan tämä mielenkiintoista katsoa "ulkopuolisin" silmin taloa tarkemmin.

Tuulikaapin sisäseinät ja katto maalattiin.
Kattovalaisin ja sähkökytkin uusittiin.
Seinät saivat puolipaneloinnin.

Eteisen lattiapinnoitteeksi laitettiin lukkolaminaatti.
Sisäkatto paneloitiin.
Valaisimet ja sähkökytkimet uusittiin.
Seinät maalattiin, ja eteisryhmä uusittiin mittatilaustyönä.

Keittiön ja eteisen väliseen aukkoon asennettiin paljeovi>

Onhan se niin, että ihminen haluaa vaihtelua asumiseensa ja joskus pelkkien verhojen vaihto ei yksin riitä. Jatkuu huomenna..........

Leikattu Norjanangervo-aita..

Kuvassa näkyy leikattu Norjanangervo-aita.
Se on siisti koko kesän kun sen leikkaa pari kertaa kesässä ja juhannuksen jälkeen kerran.

Tällaista pensasaitaa ei näe kovinkaan usein muualla, koska ihmisillä on sellainen väärä luulo ettei Norjanangervo-aitaa voi leikata.

Voisin sanoa että tämä pensasaita on kauniimpi kuin mitkään muut aidat.
Vinkkinä vain kaikille.
Aita kestää hyvin lumikuormat painuen lättänäksi talvella lumen alle, kaupungin auratessa lumet aidan päälle, mutta aina se nousee uljaasti pystyyn joka kevät.

Terveisin vaan .

Uuno Tyrhäpää Suomi Finland>.

Studioon uudet naruverhot...

Katselin tuossa edellistä studiokuvaani ja huomasin heti, että huone tarvitsee uudet värikkäämmät verhot.
Kävinkin heti ostamassa kaupasta naruverhot, jotka ovat tyyliini sopivat.
Värivaihtoehtoja ei ollut tarjolla kuin valkoiset, nämä ja mustat.
Jotenkin tämä kirsikan väri miellytti minua niistä eniten.

Nyt täällä huoneessa viihtyy paljon paremmin kuin ennen.
Naruverhoja voi laittaa moneen eri muotoon.
Nyt ne roikkuu vapaana ikkunan edessä ja siten ne ovat hyvät tunnelmanluojat.

Tunnelma on oltava hyvä kun tekee sävellyksiä.
Verhoilla saa kaikki muutkin huoneet paljon viihtyisimmiksi kun uusii niitä usein.

Tänään syntyikin yksi uusi sävellys , ja uusilla verhoilla on siihen suuri vaikutus.
Tunnelma luo mielikuvia ja mielikuvista syntyy melodioita päähän.
Melodiat vain kirjoitetaan nuoteiksi.
Biisin nimeksi tuli kylläkin: Pettynyt

Olohuoneen seinäkello...........

Kello numero 5

Olohuoneen seinällä on omatekoinen seinäkello.

Kellon koristeina on kaikenlaisia esineitä ja tietenkin kaiverruksia.

Rungon olen valmistanut hirren pätkistä.

 

Takapuoli kansi on kiinni.

Kello kuvattu takan päällä.

Kellossa on avattava kansi jonka  sisällä on kaikenlaista tavaraa, ranne-ja taskukelloja ym.

Kaikki ei edes näy ulospäin, sillä kellon puurunkoon on porattu valmistuksen yhteydessä tuuman kokoisia reikiä ja reikiin on laitettu "yllätyksiä".
Reiät on peitetty puutulpilla.
-Jos joku nerokas  ratkaisee salakoodin jonka olen kelloon"kätkenyt" niin Hän löytää helposti ne yllätyspaikat kellosta.
-Kaikkea se mielikuvitus teettääkin. No eihän tämä ole mitään sen ihmeellisempää kuin ajatuksia ja käsityötä.

Talo kadunpuolelta katsottuna............

Kadun puoli, jossa on leikattu Norjan-angervo- aita. Se jatkuu tuonne oikealle vielä autotalliliittymän jälkeen aina naapurin tonttiin saakka.

Tuohon vasemman päädyn kohdalle olen istuttanut myöskin Norjanangervoa
Entinen sireeniaita siinä ei menestynyt ja se oli hiukan omituisen näköinen.
Kun Norjanangervo kasvaa suureksi se on mielestäni vanhana rumannäköinen joten olen sen leikannut aina kerran pari kesässä mieleiseeni muotoon.
Yhden kerran kyseinen aita on jo aikaisemmin sahattu raivaussahalla lyhyeen tappiin.

Yksi huono puoli siinä on kun leikkaa aidan niin pensaat eivät kuki kunnolla seuraavana keväänä, mutta se on sivuseikka, koska aita on kauniimpi leikattuna minun mielestäni.

Talo on Jukka-talo 

Tiilivuoratut talot olivat silloin muotia ja hyvinhän tuo tiilivuoraus on kestänyt nämä kuluneet vuodet.
Talopakettiin otin silloin seinäelementit, ikkunat, ulko-ovet ja kattotuolit.
Kaiken muun hankin lähiseudun kaupoista.
Asumaan muutin jo 10 kuukauden kuluttua tontin raivauksesta laskien. (tosin sisältä puuttui vielä muutamia listoja ym. pientä)

Työtuntien määrää ja talon rakennuskustannuksia en ole koskaan laskenut, mutta paljon niitä on kertynyt molempia.

Kun ensin teki ansiotyötä kahdeksan tuntia päivässä ja sen jälkeen heti illall rakentamaan, niin päivät venyivät rakennuksella aina joskus jopa yöhön kello kahteen asti.Sen jälkeen kotiin kaupungin keskustaan, pienet unoset ja taas töihin.
Kyllä siinä oli ihminen äärirajoilla

silloin, niin henkisesti kuin fyysisestikkin.

Nuorena sitä ihminen jaksaa vaikka mitä?

Huutokaupasta saa mitä vaan.........

Eräänä talvisena päivänä oli huutokauppa aivan kaupungin keskustassa ja sinne minäkin änkesin itseni ajatuksella, että katsotaan nyt mitä siellä on.
Olihan siellä tavaraa jos minkälaista. Katselin ympärilleni ja katseeni kohdistui ränsistyneeseen pöytäkalustoon.
Huutokauppa oli lopuillaan ja viimeisenä tarjosivat tätä kalustoa peruskuntoisena lähtöhintaan 3500 markkaa. (tämä oli ennen nykyistä euroaikaa)
Kukaan ei huutanut mitään, en edes minä.
Huutokaupan päätyttyä kysäisin meklarilta että paljollakohan tuon kaluston saisi ja tarjosin siitä 3000 markkaa.
Yllätykseni oli suuri kun meklari löi nuijalla pöytään ja huusi ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta.
Myyty tälle "herralle ."
Hö, kiitos ja tuolitkin aivan puhki kuluneet ym..............
Hmmm.......tamminen antiikkikalusto......ajattelin mielessäni.

No. Siitä alkoikin sitten ajatus jo heti päässäni juoksemaan, että kuinka sen kunnostaisi.
Menin paikalliseen verhousliikkeeseen kankaanpala kädessäni ja sanoin että tällaista kangasta pitäisi saada tuoleihin.
Verhoilija katsoi kangaspalaa ja totesi: Ei tätä saa enää mistään. Tämä plyyshi on aitoa ranskalaista villa- plyyshiä ja valmistus on lopetettu Ranskassa jo 50 vuotta sitten>
Keinotekoinenkin kuvioitu plyyshikangas olisi maksanut tilattuna 170mk metri
Mitäs minä sitten teen , kysyin.
Verhoilija esitti minulle, että tässä olis 99 Saabin istuimien verhoilukangasta 30 markkaa metri.
No ostin sen kangaspakan ja ei muuta kuin verhoilemaan sitten.
Menihän siinä verhoilussa tuoli/ilta. (ensimmäinen verhoiluni ja viimeinen?)

Vanhasta villa-plyyshikankaasta jätin jokaiseen tuoliin näytepalat verhoilun alle tuleville sukupolville ihmeteltäväksi.

Sävellyksiä kotona.......

Musiikki on kiinnostanut minua jo pienestä pojasta asti.

Muistan kuinka ensikerran pääsin painamaan pianon kosketinta.

Olin silloin 8 n vuotias.

Se ääni soi korvissani vieläkin.
Nuorempana tuli kuunneltua radiosta etupäässä Beatlesmusiikkia
Rollingsstonesit eivät sykähdyttäneet minua siten kuin huippu suosittu Beatles. Rollareilla on kylläkin pari hyvää biisiä joita olen kuunnellut.

Toki kotimaisen musiikin kuuntelu on ollut mukana koko ajan ja klassinenkin jo aika kauan.

Kun nykyään joka paikka on täynnä ns. musiikkia ja ääntä jota ihminen ei mielellään kuuntele.
En myöskään sulata kaikkea sitä mitä radiot tuutista suoltavat ulos.
Olen harrastanut musiikin tekoa jo viimeiset 20 vuotta, unohtamatta musiikin teoriaopiskeluja.

Yksi vaatimus minulla on kuuntelemani ja tekemäni musikkin suhteen, ja se on biisien hyvä melodia, sanoitus sekä soinnutus. Tosin monet säveltäjät pilaavat hyviäkin melodioita ja sointukulkuja tökeröin ja typerin jankkaussanoituksin.
Meteli ja ryminä eivät ole mieleistäni musiikkia.
Räppi on kaikkein kauheinta mitä ihminen on luonut.
Ehkä en ymmärrä kuinka nykyiset "runonlaulajat" yrittävät saada sanomaansa perille?
No, se on makuasia.

Pitemmin lorinoin ei kannata säveltämistäni kehua, silla julkisuuteen olen antanut vain kaksi sävellystäni.
Loput sadat biisini ovat tiukasti "lukkojen" takana vielä toistaiseksi.

Niin melodia, sanoitukset, sekä sointukulutkaan eivät vielä riitä, sillä tarvitaan vielä esittäjät ja oikea laatustudio.
Minun kapasiteettini riittää vain biisien säveltämiseen ja sanoittamiseen? (sanoittaminen on kylläkin aika vaikeaa)

Säveltämisen alkuun pääsee aika pienin kustannuksin ja välinein.
Aikoinaanhan moni suomalainenkin säveltäjä tarvitsi vain kynän ja paperia, mutta nykyisin ei niillä enää pärjätä. Minä aloitin tallentamaan tuntojani vanhalla Atari tietokoneella, jossa oli muistia 1 mega ja nuotinnusohjelmana Emagic Notator SL
Säveltämisessähän on tarkoitus vain siirtää omia tuntojaan ja tunnetilojaan musiikin muotoon noudattaen määrätynlaisia perussääntöja.
Sävellyksien pitää tulla syvältä sydämestä. Silloin musiikissa on henki.

Pihanäkymiä..........

Piha on niin sanottu monikäyttöpiha.
Siinä mahtuu kulkemaan vapaasti ja avaruuden tuntu on mieleeni.
Aurinko paistaa joskus liiankin kuumasti.

Piharakennuksessa on puuliiteri ja lämmin aitta.
Tällä hetkellä aitta on kylläkin täynnä kaikenlaista tavaraa kuten vanhoja käytöstä poistettuja huonekaluja.

Pihlaja keskellä pihaa on alkuperäinen ja se alkaa jo hallita liikaa, vaikka leikkasin siitä alaoksat pois tänä keväänä.
Ja sitäpaitsi se on vinossa vasemmalle. Se ei näytä hyvältä, joten sahalla nurin ja jotain kauniimpaa tilalle?

Olen myös yhdistänyt liikunnan ja nurmikon ajon ostamalla uuden 

  ihmisvoimilla kulkevan kelaleikkurin "Sitä olen työnnellyt ahkerasti".Pihanurmi on leikattu tänä kesänä jo 14:sta kertaa.  

Miksi hölkätä pururadalla?, kun liikuntaa saa lähempänäkin ja huolto pelaa hyvin.Näin me täällä Itä-Suomessa hoidamme kuntoamme. Ainakin minä.

Piha................

Jokaisella ihmisellä on kauneusnäkemyksiä.

Minun omakotitaloni piha on avara. Sinne voi ajaa autolla, vaikka talo sijaitsee kaupungin kaavoitetulla alueella.
Kukkaperenna on sijoitettu tontin takaosaan.
Pensaita on pihan laidoilla muutamia, sekä tietenkin pensasaidat, sekä muutamia marjapensaita ym pientä.

Perennan kukat ovat eninmakseen syyskukkia , joten kaikki kukat eivät vielä kuki heinäkuussa.
Tässä blogissa olen ajatellut katsella omaa pihaa ns. ulkopuolisin silmin, koska jos pitkään oleskelee yhdessä paikassa niin silmä tottuu kaikkeen näkymään ja silloin ei huomaa mitä omalla pienellä pihalla on.

Ukkosta ilmassa

Aurinko puoliksi ukkospilven takana. 28.7.2007 klo 21.00

Mercyru kesäautoni

Kuvassa kesäautoni aitan päädyssä.

Mittarissa on 77.000 mailia
Mercyry Monarch vm 1976>

 

 Siinä se on.Uunon kesäauto Mercury Monarch> vuosimalli 1976
Mitä mies tekee kesäautolla? Ei mitään.
Siinä se seisoo aitan päädyssä kesät ja talvet tallissa.
Maileja siihen on tullut 77.000:tta, joista minä olen ajanut 20.n vuoden aikana peräti 10.000:tta.
Ei siinä ole liikaa revitelty matkoja.

Ihminen kun saa ahaaelämyksen kun näkee sellaisen auton joka hivelee omaa silmää ja on kaunis kuin nainen? niin ei siinä olla köyhia eikä kipeitä kun sellainen auto on ostettava vaikka menisi viimeisetkin siemenperunat.
Ja on niihin mennytkin pitkä penni.
No onhan se hienoa kun ajelee täysin ruosteettomalla Usa-raudalla vain aurinkoisina päivinä kesällä.

Kyllä moottoripyörä alkaa jo kiinnostamaan välillä sellainen Harrikka jossa ajaja istuu selällään koivet suorina eteenpäin ja kädet levällään yläviistoon.
Se olisi jotakin se.
Pitäisi vain kasvattaa pitkä tukka, pitkä parta ja tatuoittaa itsensä monivärisin tyyliin sopivin kuvioin.

Niin ja muutamia nenärenkaita sekä nenään että korviin.
Naiset pyörtyisivät selälleen jo heti kun sellaisen uroksen näkisivät läheltä.
Vieläköhän pitäisi kokeilla sekin ettei jälkeenpäin sitten harmittaisi?

Kävin tuossa huotoasemalla eilen ja sinne tuli sellainen Harrikkamies joka oli kesälomamatkalla ja tankkasi pyöräänsä huoltiksella.
Kassalla mies kertoi kassaneidille kaikenlaisia matkakertomuksia ja minä odotin vuoroani siinä vieressä pitkään.
Lopuksi kassaneiti sanoi harrikkamiehelle että, ota kahvit , talo tarjoaa.

Eikä se mies ollut mikään nuori eikä komea, mutta hän oli Harrikkamies.